Hauskaa vappua!

Vappu! Yksin...
On tullut vietettyä monet vaput lapsuudessa vappumarsseilla. On ollut Helsingin vappuja Havis Amandalla ja ystävien kera. On vietetty nyyttäreitä, on lukemattomia bilevappuja, on lasten kanssa napostellen ja ilmapalloja ostellen. Mutta mieheni on niin niin monet kerrat ollut vaput töissä. Näin nytkin. Ja minä aion viettää vapun yksin, ehkäpä neuloen ja telkkaria katsoen. Jee, ompa jännittävää. :D

Näin keskellä viikkoa kun tämä vappu vielä on, niin mitäpä sitä suuremmin huomioimaan. Ei pakkohauskaa, ei kiitos. On ihan hyvä näin. Joka vappu on meillä ollut ilmapallot ja serpentiinit, munkit, sun muut. Tänä vuonna... ei mitään vappuun viittaavaa. Yksi tippaleipä. Siinä kaikki. Eiköhän tuo menene tämä päivä ihan näin. Olisin voinut pyytää ystäviäkin, mutta... en mie nyt taida jaksaa. ;) Ystäviä voi tavata muulloinkin.

Tänä aamuna - 200 g. Mikä saavutus. :D
Kun se 12 kg tipahti painoa, ei sen jälkeen ole sitten tapahtunut edelleenkään mitään. Paitsi nyt sitten tämä 200 g. Olen iloinen siitäkin. Onhan se merkki, että kyllä se siitä laskee.
Hieman tuli kyllä väärää informaatiota ennen leikkausta. Kaikki kommentit oli sitä luokkaa, että kun se ja se kävi leikkauksessa, lähti siltä paino niin ja niin paljon ja kuukaudessa oli jo laiha tikku. Luulenpa että siinä oli pientä liioittelun makua. Tai sitten kyseiset henkilöt eivät olleet nähneet laihduttajaa kuin vuoden päästä. Voihan tietysti olla että minäkin annoin itseni uskoa, kun halusin uskoa. Olisihan se niin helppoa kun käyt leikkauksessa ja kuukauden päästä olet normaalipainoinen. Tai vielä parempi että nukutuksesta herätessä olisi jo aivan ihannemitoissa.
Okey, älkää ottako juttujani vakavasti. Kyllästynyt odottamaan vaan puhuu täällä.

Pyöräilty on niin että takapuoli on kipeä. Huomasin eilen että jarrukin ottaa kiinni etupyörään, eli olen koko ajan ajanut vähän jäykemmällä pyörällä. Heh, mitäpä tuosta. Suomalaisella sisulla vaikka jarru päällä. Kyllä se vähän jäykemmälle on tuntunut ja vähän olen kapinoinut kun mies menee kevyesti edelle. (ja siihenhän on siis ihan syynä vain se jarru, ei muuten) Eikä minua mies kyllä ohittele. Perhana. :D Meillä on kyllä ollut tapana että mies menee ylämäessä ohi ja minä alamäessä. Mutta sopuisasti tasaiset menemme yhdessä. On mukava ajella uusia katuja ja tutustua uuteen kotikaupunkiin pyöräillen, ihan toista kuin auton ikkunan takaa. Tuuli on ollut vielä aika hurjaa, mutta kunhan se tuosta kesää kohti rauhoittuu, eväät mukaan ja matkaan pitemmillekin reissuille. Jäätelökioskeja alkaa olla joka levähdyspaikoissa, niihinkin voi sitten tutustua pienten jätskiannosten kera. Laktoositon vaniljajäätelö on sellaista jota ainakin pystyn syömään. Onneksi. Rakastan jäätelöä.

Tällaisin vapputerveisin tälläerää. Viettäkää mieleisenne vappu, yksin tai yhdessä, rauhallisesti tai bilettäen. Mutta antakaa miehelleni helppo ja rauhaisa työvuoro, olkaa iisisti. Rakkaudella <3 minä