Leikkaus ohi ja kotona jälleen.

Kaksi vuorokautta leikkauksesta ja täällä kotona jälleen: :) Eli kaikki meni sitten oikein hyvin. Hengissä, ja vatsa viidellä reiällä. Jippii. 

Keskiviikko alkoi odotellen, ensin labrakokeisiin. Otinpa vuoronumeron ja jäin odottelemaan vähän ennen kahdeksaa vuoroani kuten puhe oli. Istun ja istun ja kaikki menee ohi. Ei muuta kuin suu auki, olen menossa leikkaukseen tänään ja tarvitsen nämä vasta-aine ja veriryhmä kokeet sitä varten. Sitten tuli kiire. Kaksi hoitajaa piti olla todistamassa että nuo veret tuossa on otettu juuri minusta ja sitten pikapikana taksiin ja tutkimuksiin. Miksihän minulle ei annettu sitten kiinteää aikaa kun niillä olikin sitten niin kiire eteenpäin?

Sitten taas odottelua, tyynynpäällinen virkkaamalla tuli valmiiksi, tv:tä katsottua ja luettua. Välillä hoitaja kävi antamassa sairaalavaatteet ja sitten taas odottelin. Odottavan aika on pitkä. Onneksi ei vaan enää jännittänyt yhtään, ei mitään panikointia eikä muuta. Sitten kun käsky saliin tuli, alkoi tapahtua. Mua rupes ihan naurattaa kun porukka pyöri ympärillä hirveellä tohinalla. Mutta jokainen tiesi aikansa ja paikkansa, kävi aika näppärästi hommat. Ja sitten... en minä muuta muistakaan. 

Ai niin, olihan mua ensin kirurgi haastatellut ja nukutuslääkäri myös. Hyviä tyyppejä. Nukutuslääkäri totesi että tää on kuule hyvä homma mihin meet, kukaan ei ole palannut takaisin valittamaan. :) 

Ensimmäinen muistikuva on siitä kun rakkaani tuo ruusuja. Mutta sitten pimeni taas. Ja koko illaksi. Taisi seuraavana yönä vasta tapahtua pientä tajunnan virtaa. 

Kipulääkkeitä sai (hemmetin pahanmakuista ruiskeena suuhun) ja pienellä ruiskulla sai ruveta ottamaan jo suun kostuketta. Pieniä tilkkoja vettä ja sitten tulikin jo velliäkin aamupalaksi. Ai kun maistui. Mutta vain muutama pikkulusikallinen. Rauhallisesti, rauhallisesti. Juu, kun muistais. Mutta vatsa kyllä kipeytyy siihen malliin että se kyllä muistuttaa. 

Muuten olen päässyt helpolla, huonekavereihinkin verrattuna olin jo heti jalkeilla ja pahoinvointia ei ollut ollenkaan. Matka kotiin oli kuitenkin niin pitkä että päätimme lääkärin kanssa että jään vielä ylimääräiseksi yöksi. Hyvä ratkaisu. 

Nyt sitten opettelen tätä uutta elämää. Vatsaan sattuu jos istuskelen tässä pitempään. Mies pitää hyvää huolta, jäi kahdeksi viikoksi lomalle ja nyt esim. minulle proteiinismoothia valmistaa iltapalalle. Annos noin desi, ehkä ei sitäkään. 

Sen kyllä vielä sanon että ei voisi parempaa olla hoito kuin Oulun Terveystalossa, kyllä se näin on että rahalla saa. Hoitaja oli koko ajan käytettävissä, lääkäri kävi vähän päästään kyselemässä ja kaikki toimi mainiosti ja ystävällisesti. 

Narkkari minusta on tullut. Sain piikit läksiäislahjaksi, näitä joka ilta piikitän vatsaan. Verenohennuslääkkeitä veritulppaa estämään. Iso leikkaus oli kuitenkin. 

Pää ei vielä toimi ihan täydellä teholla. Kirjoittelempa kuulumisia myöhemmin lisää. Nyt nautiskelen 1 dl smoothieta. :)