Voisin vaikka iloita tanssahdellen, sikäli mikäli vatsani ei olisi kipeä eikä minulla olisi kuumetta. Mutta näin siinä vain kävi että painoa on nyt tippunut yhdeksän kiloa. Kevyt olo. :) Juu, kun yksi iso elin puuttuu ettei ole kuin suoli jäljellä ja ohutsuoltakin lyhennetty, niin kevyttähän tämä.
Kuume piru nousi eilen, vetää vähän voimia. Ennätin käydä jo ulkonakin eilen kävelemässä ja nautin tuulesta kasvoilla oikein antaumuksella. Ja sitten loppuilta maataankin peiton alla ja homma jatkuu. No, tämä kuuluu asiaan, näitä tapahtuu.
Suu maistuu pahalle. Eikä mikään ruoka maistu oikein miltään. Kahvi on koko ajan kitkerän makuista. Ja suolaa haluaisin saada lisää. Vali vali. Mutta kyllä tässä hetkittäin on miettinyt että mihin ihmeeseen sitä on itsensä taas pistänyt...
Oletteko muuten huomanneet miten täynnä televisio on ruokamainoksia ja ruokaohjelmia? Ruuasta pääse millään eroon.
Ateriani ovat koostuneet pääasiassa vedestä. Sitä lipitän pitkin päivää pieniä annoksia kerralla. Aamupalaksi desi velliä. (mies toi ensimmäisenä päivänä jotain lasten velliä kaupasta, hyi olkoon, kaikkea me lapsillemme syötetään, siis vain itsetehtyä minulle kiitos) Sosekeittoa lounaaksi ja päivälliseksi desi ja välipalaksi kahvia ja marjakeittoa tai proteiinismoothieta desi. Desiä enempää en ole edes kokeillut. Antaahan nyt olla vielä, noin puolitoista-kaksi on sitten jatkossa se sopiva.
Autistipoika on ollut poissa kotoa ja mamma ikävöi kovasti. Vaikken häntä nyt jaksaisi hoitaakaan. Hänkin on kovasti hommassa mukana, kyselee miltä vatsa näyttää ja kuoleeko äiti ja milloin tulee terveeksi. Voi pikku reppana. <3 Kyllä, äiti tulee pian vielä terveemmäksi. Sitten jaksamme touhuta ihan toisella tavalla kuin viimeajat. Puhuimmekin kovasti että aloitamme heti kun voimme pyöräilyt. Pojalla on apuvälineyksiköstä saatu iso kolmipyörä ja eiköhän me tutustuta tähän Kuopioon pian pyöräillen pitkin Saaristokaupungin katuja. :) Sitä niin odotan. Poikakin pitää pyöräilystä.
On todella tylsää kun ei voi tehdä mitään, eikä voi sitä aikaa käyttää edes herkutteluun. ;) En jaksa lukea, en jaksa katsoa telkkaria, en jaksa jutella, en jaksa nyt kyllä edes kirjoitella.
Terveydestä puheenollen: diabeteslääkitys on jo purettu!!! Seuraavaksi keskitytään verenpaine lääkityksiin. Voi kun saisi tuosta kourallisesta lääkkeitä vähän pienemmän. Vitamiineja tietysti täytyy syödä koko loppuikä, mutta mieluummin niitä kuin lääkkeitä.
Ja nyt radiossakin puhutaan koko ajan pizzasta. :(
Vasen olkapää on todella kipeä. Mikähän anatomia siihen liittyy, kun se kuulema kuuluu asiaan että leikkauksen jälkeen se voi tulla tosi kipeäksi. Ja vasemman rinnan alta tuntuu välillä kuin puukolla iskisi. No, pientä nämä on, olen todella onnellinen että pääsen näin vähällä.
Syyllisyys on nostanut välillä päätään: Miksi minun piti päästää itseni tähän kuntoon? Miksi olen niin heikko luuseri? Eteenpäin pitäisi ajatella mutta... välillä nousee pintaan tämä huonous.
Mutta kyllä on mainio palvelu tuolla Terveystalolla. Sairaanhoitaja juuri soitti ja kyseli kaikkea. Sanoi soittavansa ensi viikolla uudestaan, ja ravitsemusterapeutti soittaa myös. Kyllä meistä huolta pidetään. Voikun tätä kaikkea saisi myös tuonne julkiselle puolelle... mutta en nyt lähde sitä politikoimaan. :)
Mutta yhdeksän kiloa ja kaksi ja puoli viikkoa? On mistä lähteä, mutta kuitenkin, mitäs siihen sanotte? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti