Rikas elämästä

Päivä mennyt autistipojan asioissa Avekki-koulutuksessa. Eli:



"Avekki -koulutus lastensuojelu- ja vammaistyössä
työskenteleville haasteellisten tilanteiden hallintaan:
Avekki -toimintatapamalli antaa työntekijälle ja työyhteisölle valmiuksia ennakoida ja hallita tilanteita, joissa henkilöllä
esiintyy itseä, toisia henkilöitä tai ympäristöä vahingoittavaa käyttäytymistä. Niiden taustalla voi olla monenlaisia syitä
kuten kehitysvamma, autismin kirjon oireyhtymä, neuropsykiatrinen häiriö tai mielenterveydelliset haasteet. Toimintatapamallia
käytetään mm. opetus-, hoito-, kuntoutus- ja kasvatusalan työyhteisöissä ja organisaatioissa."



Sen päälle vielä palaveri joka kesti yli kaksi tuntia. Poika meinataan siirtää toiselle osastolle ja siitä keskustelimme. Voi että tuntuu pahalle kun joutuu vajaan vuoden tällä osastolla olleena muuttamaan taas. Seuraavalla osastolla on aika tiukka kuri ja järjestys, ja muutenkin hommat muuttuu. Poika ei pääse lomille kotiin kuin joka kolmas viikko viikonlopun. Äitinä minua hirvittää. Minun pieni oma rakas, haluaisin vain pitää siipeni suojassa. Mutta tiedän että se on mahdotonta, vaikka sanopa se tuolle äitin sytämmelle. Hoitajat ja opettaja oli kyllä tänään aivan ihania kun piristivät mieltä kaikilla pienillä kommenteilla mitä poika on tehnyt tai sanonut. Riipaisevaa siinä on se että se kaikki tapahtuu jossain muualla, vieraiden ihmisten kanssa. :( Yritän olla urhea, niinkuin poikanikin. 

Ajatukset ei niin hirveästi jouda pyörimään oman navan ympärillä kun tytär sekä autistipoika tuli käymään. Mutta sen kyllä sanon että on tämä uuden syömisen tai syömistavan opettelu aikamoista. Olen tuttaville sanonutkin että jos vaan millään voivat niin elävät niin ettei tähän kaikkeen tarvitse ryhtyä. Ei tämä leikkaus mikään pikaratkaisu ole. Ohutsuolta pätkäistään ja vatsalaukku kutistetaan 1-1,5 desiin, mikä helpottaa laihduttamista, mutta kyllä se on kuitenkin se homma laihduttajan itse tehtävä. Muutettava ruokavalio, annoskoot ja liikunta. Ei tämä mikään poppaskonsti ole. Siihen päälle vielä kivut ja oksentelut. 
Joten pyydän, älkää laskeko itseänne tähän tilanteeseen, pitäkää huolta ruokavaliosta jo ennen kuin se kipuaa liian suureksi. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, mutta sanonpa kuitenkin. Minä olen jälkiviisas, heh heh. Mutta kun ei voimia ollut pitää itsestä huolta aikaisemmin, niin tehdään se nyt sitten. Parempi myöhään... ja kantapään kautta täällä elämässä tuntuu että kaikki opitaan. 
Olen skeptikko, oikein pahemman luokan, en usko mihinkään. Joten kaikki täytyy näköjään käydä vaikeimman kautta. Joskus voisi olla että elämä olisi helpompaakin, mutta näillä korteilla pelataan. Ja välillä se korttipakka on aika sekaisin. :D

Tytär tuo onnea ja iloa elämään oikein rutkasti. (ja esikko myös) Mikä tässä on elellessä, olen saanut niin paljon onnea tähän elämääni, minulla on asiat niin niin hyvin. Ja tuntuu että sitä onnea on tulossa lisää oikein roppakaupalla. ;) Katsotaan nyt... 

On asioita joita tekisi toisin, on asioita joita toivoisi ettei olisi tapahtunut, mutta ilman niitä kaikkea minä en olisi minä. Ilman niitä kaikkea tapahtunutta, minulla ei olisi tätä mitä minulla nyt on. Ja minulla on paljon. Olen rikas elämästä, en rahallisesti. :)