Sairaslomalaisen touhuja

 Mikäpä tässä sairaslomalla ollessa. Virkkuukoukku on viuhunut ja tällaista on tällä kertaa saatu aikaan. Isoäidin neliön ohjeella helppoa ja nopeaa valmistaa. Langatkin löytyi omista kätköistä. Saa välillä noita lankavarastoja pienennettyä. Niitä tahtoo aina kertyä. Maailmassa on nii-iin paljon ihania lankoja ettei niiden ohi tahdo pystyä kävelemään. Välillä joutuu oikein silmät ummistamaan lankahyllyjen lähellä ettei johdata itseään kiusaukseen. :)























Nyt sitten tuli ongelmaksi, että mitäs sitten tekisi. Neuloisiko? Virkkaisiko? No, tulipa äitimuorini käymään ja "pienenä" vinkkinä jutteli että hänpä haluaisi sellaisen hartiahuivin ja 75-vuotissynttärit on ensi kuussa. Ei muuta kuin tekemään.
Tämä on ihanan pehmyttä lankaa, teen ihan perus suorakaiteen muotoisen, sileää neuletta. Lanka on vähän nyppylöistä josta ei edes näe kuin tarkkaan katsomalla kumpi on oikea ja kumpi nurja puoli. Muuten ihana neuloa mutta tarkkana oltava ettei silmukka tipahda puikolta, herkkä siihen.

Jouda tässä opiskeluasioihin keskittymään, tämä on paljon mukavampaa. :) No, kai se täytyy ne tenttikirjat ottaa tuohon nenän eteen ja neuloa samalla kun lukee. Saa tylsään tekemiseen vähän mielenkiintoa.



Edelleen odotan pyöräilyni alkamista. Luulenpa että se on hyvin lähellä. Parin päivän päästä starttaan, kävi miten kävi. Mutta eilen kävi sitten niin että taisi tulla ensimmäinen dumping-oire. Mies oli työreissullaan käynyt Pandan lakutehtaalla ja toi sitten tietenkin ison kasan lakuja kotiin. Minun herkkujani ollut aina. Jos pitäisi valita suklaan ja lakun välillä, olen aina valinnut lakun. No, niinhän siinä kävi että käteni meni, minusta riippumattomasta syystä, siihen lakukupille ja työnsi niitä suuhuni. ;D Useamman kerran. Kamalan pahaolo ja vatsa tuli kipeäksi. Muistanko tästä lähtien jättää ne lakut ja karkit rauhaan? Kyllä!