Uuden kodin mietteitä

Täältä olen minä lähtöisin. Olen perheen nuorimmainen ja tässä äitini sylissä. Nyt kun asuu ihanassa uudessa kodissa jälleen kerran, täytyy kuitenkin muistaa mistä on lähtöisin. Elämä oli välillä tosi tiukkaa. Samassa talossa asui vielä mummoni ja enoni ja tätini vuosikaudet ja muutakin sukua ja kylänporukkaa ihan kiitettävästi. Vasta kun täytin 16, meille rakennettiin uusi koti ja sisävessa ja sisäsauna ja muuta mukavaa. :) Mutta samantien muutin kyllä pois, että eipä siitä tullut nautittua kuin lomilla. Nyt on sekin kotitila myyty ulkopuolisille, joskus se tuntuu vähän haikealle, mutta toisaalta sydämessä ne muistot on.

Täällä vain nautiskelen uudesta kodista. Alkaa olla kaikki kunnossa. Entinen asunto vaan täytyisi käydä siivoamassa. Se oikeasti tuntui olevan asunto, tämä on koti. Koko ajan tiesi että se on vain väliaikainen asumus siksi aikaa että saadaan oikea koti, joten odotteli vaan että koskas homma menee eteenpäin. Ja nyt sitten tuntuu ihan kodille. Omat tavaramme ovat löytäneet paikkansa. En voisi mitenkään tehdä niin että uusisin kaikki, ei, koti lähtee juuri niistä omista jutuista. Vasta sitten kun ne omat pikku tavarat ovat löytäneet paikkansa, on valmista. Vasta sitten voi kotiutua. :)

Sainpa jotain kaiken tohinan keskellä aikaankin. Tyttären vauvalle peitto on valmis. Toista jo kovasti tekemässä, hieman eri mallilla, täytyyhän mummolassakin olla oma.

Eilen vauvanvaate ostoksilla tyttären kanssa, voi että se on ihanaa. Kaikki se on sitä valmistautumista vauvan tuloon.  En ymmärrä sitä että mitään ei voisi ostaa ennakkoon, tai muutenkaan puhua ja odottaa vauvan tuloa. Ainahan elämässä voi tapahtua mitä vaan, mutta eihän tässä voi elää niin että pelkää elää. Jos jotain tapahtuu, niin sitten tapahtuu, tämä hetki on nyt ja tässä. Ja tästä nautimme. :) Sen ainakin olen elämästä oppinut, jos en muuta.

Samalla kävimme ihanassa pikku kahvilassa, meidän suosikkikohteemme. Mutta... minulla menee aikalailla rahaa hukkaan, kun koskaan en pysty syömään annoksia loppuun asti. Ei vaan pysty, stoppi tulee vastaan ja

sitten onkin turha yrittää enää. Lämmin ruoka on erityisesti sellaista jota ei paljoa mene. Tein yksi päivä kotona pizzaa. Söin pienestä palasta puolet, päädyin oksentamaan. Joskus pystyy syömään mutta joskus tulee seis heti. Ota tästä sitten selvää. Mutta ei se mitään, paino on tippunut ihanasti. Tytär yllätti eilen kehuskelemalla miten sääreni ovat hoikat. Sanoinkin että parasta mitä hän on äiti-sanan opittuaan sanonut. :D Kylläpä sitä on kehuskelunkipeä. Suokaatte anteeksi minulle, mutta tämä kaikki on niin... se vain on... osaa sitä edes sanoa.

Olen tässä jo jonkun aikaa nauttinut sellaisestakin pienestä suuresta asiasta, eli kun pystyy istuessa laittamaan jalan toisen jalan päälle sillälailla viehkosti, naisellisesti. :D Ihan totta, ei se ylipainoisella onnistu. Sen osaa kuvitella vain sellainen joka on sen kokenut. Jopa auton takapenkillä tai pöydän alla mahtuu laittamaan vaivatta jalan toisen päälle. Ja näin tekee, ihan vain sen takia kun se on nyt mahdollista. Entäpä sitten kun vauva syntyy... sitten pystyy niin hyvin pitelemään sylissä lähellä, ei ole liian iso maha tai liian isot tissit tiellä. 

Olenkin sanonut että sitä mukaan kun tyttären vatsa kasvaa, minun pienenee. Näin sen täytyy ollakin. Näin on hyvä ja oikein. <3 

Once upon a time there was a dream...
Nyt se on toteutunut. Uusi koti. Entinen kotitalo myyty ja väliaikaisesta asunnosta muutettu uuteen kotiin. Tavarat on vielä jonkun verran levällään mutta pääpiirteittäin alkaa olla kunnossa. Viisi yötä jo nukuttu uudessa kodissa, eikä kyllä meinaa edes malttaa nukkua kun täytyy vaan henkäistä onnesta. Lisäilen kuvia pikku hiljaa kun saan paikat kuntoon.
Työhuoneenikin on niin ihana että oikein odotan työhön kiinni pääsemistä. Vielä kun saan siihen uuden asiakastuolin, sitten työn touhuun pikku hiljaa. Mitä nyt Ikean hyllyt odottaa vielä kasaamista. ;)

Meillä on hyvä työnjako, esim. puutarhakalusteita kokoessa, minä istuin kahvikuppi kädessä ja luin kokoamisohjeita miehelleni joka teki fyysisen työn. Hyvin sujuu. Ystävä kyllä ehdotti että olisi pitänyt olla viinilasi, mutta kun en alkoholia juo, niin kahvikuppi sopii minulle paljon paremmin. Ja pystyin jopa selkeästi neuvomaan ohjeet loppuun asti. :D

Niin paljon on tapahtunut... mutta vain positiivista. Tytär miehensä kanssa muutti samalle paikkakunnalle tuohon kilometrin päähän. Kaksi päivää sitä muuttoa ja sitten meidän. Huh, nyt en enää muuta mihinkään. Ei vanha enää jaksa.
Mutta jaksan iloita tästä kaikesta uudesta. Uusi koti meille, mutta muutenkin vain kaksi vuotta vanha rivarinpätkä. Kaikki hienoudet löytyy hyvässä paketissa. Ja tilaa on niin ihanasti enemmän kuin väliaikaisasunnossa. Mahtuu jopa lattialle vatsalleen lukemaan sanomalehteä. :D

Uunissa tuoksuu tuoreista mustikoista tehty mustikkapiirakka. Tytär ja vävy tulee pian kahville. <3 Miehellä loppui ikävä kyllä loma tänään, olipa työntäyteinen loman pätkä. Onneksi elokuussa vielä pari viikkoa, sitten joutaa ihan oikeasti lomaillakin. Jaksa Rakas, jaksa! Kiitin häntä viimeeksi eilen illalla tästä kaikesta. Hän lupasi että kun muutamme tänne uudelle paikkakunnalle, saan mieleiseni kodin, mihinkään huonoon en tarvitse muuttaa. Ja hän piti lupauksen. Yhdessähän tämän tietenkin teimme, yhdessä valitsimme ja maksoimme, mutta hän se pääasiallisen toimeentulon kotiin kuitenkin tuo. Vaikka tämä onkin kaikki vain materiaa, on se koti vaan aikas tärkeä asia. Ja nyt vaan teemme tästä oman pikku paikkamme johon kaikkien lapsien on mukava tulla.

Kuten myös lastenlasten, joista ensimmäinen jo ilmoitti olemassaolostaan. <3

Tuohon kohtaan tulee leikkimökki, tuossa pelaamme jalkapalloa, tuolla keinumme...

Kaiken tämän onnen keskellä painokin vain tippuu, taas oli hurahtanut kolme kiloa. :)