Pääsiäistouhuja ja raivareita

Tottakai minä unohdin uusia yhden lääkereseptin ja lääke loppuu kesken pääsiäisen. Siinä sitä sitten pyörittiin pitkin kaupungin katuja ja etsittiin avoinna olevaa apteekkia ja kun se viimein löytyi, sain tietää että resepti on uusimatta. Hyvä minä. En muistanut. Eikun suoraan Terveystalolle ja änkyttämään sinne että minä tarvitsen tätä lääkettä ihan nyt heti, kun on aamukin ottamatta. Lääkäri oli lähellä ja kuuli sen, kutsui suoraan huoneeseen ja kirjoitti reseptin. Helpotuksen huokaus, 27 e lasku ja eikun taas apteekkiin. Ja autistipoika mukana, joten homma ei käynyt ihan yksinkertaisesti.

Haluatteko kuulla millaista on autistiperheen vapaapäivät? Herätys tapahtuu kuudelta, on vapaa tai mikä. Jos et nouse ylös, alkaa tavaroiden heittely. Ja siitä lähtien virtaa riittää iltaan asti, ei hetken lepoa. Voi kun joskus nukkuisi päiväunet, tai edes lepäisi. Lähdetään ulos. Ei! Syödään. Ei! Leikitään. Ei! Pelataan. Ei! Luetaan. Ei!  Ja tavarat lentää. Muutama rasia menee rikki. Nyrkit puhuvat kuka vaan kohdalle osuu. Naapurit, anteeksi häiriö, meillä mekastetaan.
Rauhallista on jos kaveri pyörii vain ympyrää, mutta rasittavaa sen katsominenkin on. Onko autisti koskaan hiljaa ja paikallaan? En ole tavannut moista. Huh puh ja hallelujaa, lomat on ihania, eikö totta?

Meillä tehtiin joulutorttuja, eikun pääsiäistorttuja. Miksihän niitäkin pitää tehdä vain jouluna, sama se kai on mikä vuodenaika on. :D Hyvin maistui.

Askartelemme myös autistipojan kanssa paljon. Hän pitää rakentelusta mutta ikävä kyllä kiinnostus ei riitä niin pitkälle että niillä askarrelluilla tekeleillä sitten leikittäisiin. Ei, vaan heti pitäisi jo aloittaa uusi tekele. Hieman on vaikeuksia tullut kun poika on esittänyt että kyllä, isi rakentaa avaruusaluksen ja kyllä, isi tekee laivan ja lentokoneen ja robotti tietysti myös. Ja ei siis mikään lelu kelpaa vaan oikea sen pitäisi olla. Totta vai satua, siinä on kaverilla paljon oppimista. Raivarihan siitä seuraa kun ei iskä sitä rakettia takapihalle rakenna.

Tämän kertainen tekele oli ötököiden karkottaja -lintu, elokuvasta Ötökän elämää. Eikös ole hieno? :D Kyllä nyt kaikki ötökät meiltä pysyy poissa.

Eipä tässä jouda paljon leikkaukseen menoa ajatella, mieskin kun on pitkän päivän töissä. Sieltä se huolissaan välillä soittelee, että miten minä pärjäilen. Voi voi rakas, tiedän että olet hengessä mukana, mutta koska hänenkin työnsä on vaativaa, ei tätä kaikkea kotihommia viitsisi hänenkään niskaan kaataa kesken työpäivän. Onneksi on noi isommat lapset... <3

No niin ja siinä meni sitten taas joku rikki. Liian pitkään olin tässä koneella. Terve ja moro, mie menen selvittelee tuota meteliä ennenkuin se yltyy kunnon raivariin jossa ei pidättele enää muu kuin rauhoittava lääkitys ja kiinnipitely.