Leikkauskutsu tuli

Juuri kun pääsin valittamasta että miksi mulle ei soiteta siitä leikkauspäivästä, niin tuli soitto. Ja se tapahtuu jo ensi viikolla, keskiviikko aamuna Oulussa. Voi hallelujaa että alkoi pelottaa. Onneksi toi pääsiäinen on tuossa välissä ja kaikki lapset tulee kotiin, eiköhän siinä pääse unohtamaan välillä mihin on menossa ja mitä tekemässä. :)

Sairaanhoitaja oli oikein sympaattinen ja kyseli peloista. Samalla antoi kovasti vielä infoa käytännön asioista, suositteli hotellit miehelle ja kaikkea. Varmaan meidän on lähdettävä edellisenä päivänä ja yövyttävä Oulussa,  olisi kuitenkin kahdeksalta aamulla mentävä veriryhmä ja vasta-aine seulontakokeisiin.
Leikkaus tapahtuu noin puolenpäivän aikaan. Sitä ennen on anestesialääkärin tapaaminen ja kirurgikin käy vielä juttelemassa, hänet olen siis jo pariin kertaan tavannut.
Kirjoja otettava mukaan, sikäli mikäli jännitykseltä pystyy lukemaan. Kyllä minä olen kolmessa leikkauksessa ollut mutta kyllä se vaan jännittää. Ja tämä on eniten elämääni muuttava leikkaus ja varmasti aiheuttaa paljon myös vaikeuksia jälkikäteen. Mutta ne positiiviset vaikutukset ovat nyt ne joita yritän vain tuonne päänuppiin työntää. Möröt pysykööt poissa!

Miehelle tuli kiire hommata pari päivää vapaata työvuoroista, onneksi hänellä alkaakin sitten loma. Pääsee mua passaamaan. Mikäli olen elossa... No, sieltä se mörkö taas tulla tupsahti.

Lapset, tulkaa pian kotiin ja viekää mun ajatukset johonkin muuhun. Sen tiedän että kun autistipoikakin tulee kotiin, niin ei siinä paljon omia murheita jää aikaa ajatella. Hyvä niin. Ja tyttären kanssa shoppailu auttaa aina. Jospa palkitsen itseni jollain kivalla. Vaatehankintoja ei vielä hirveästi viitsi tässä vaiheessa tehdä. ;)