Ajatuksiin sekoittuu monenlaiset mietteet. Toisaalta on niin pettynyt ja suoraansanottuna ottaa päähän, toisaalta taas on niin onnellinen ja iloinen muutamasta ihanasta asiasta. Tätähän se elämä on, ylös ja alas. Mutta näin sekaisin en muista mietteeni ihan äskettäin olleen, niin laidasta laitaan.
Pettymys ihmisten turhiin puheisiin ja lupauksiin on suuri. Pettymys itseen, miksi minä aina sorrun luottamaan vääriin ihmisiin. Kun olisi vaan tarpeeksi pessimisti, niin ei tarvitsisi pettyäkään... Sekö se olisi se lääke näihin? Enpä tiedä, olisiko sekään elämisen arvoista elämää. Mieluummin olen sitten sinisilmäinen ja luottavainen kuin täysin kyynistynyt.
Ehkä jossain vaiheessa löydän sen balanssin niiden välillä.
Ehkä olen sen jo osittain löytänyt, enää minua ei voi murskata maan rakoon, tuli mitä tuli. Tottakai ottaa päähän kun pettymys iskee, mutta minä nousen siitä. Perkele, vika ei ole minussa kun olen luottanut, vika on siinä päässä joka on pettänyt puheensa ja tekonsa.
Sitten taas: aamu alkoi niin ihanasti. En voi sitä sanoin vielä kuvata, sen aika on myöhemmin, mutta sen sanon että ei sen parempaa herätystä olisi voinut saada. :) Olen onnellinen. Kaikista pettymyksistä huolimatta. Olen juuri tässä hetkessä juuri nyt, täysin onnellinen.
Eikä yhtään vähennä se että taas oli kilo tippunut painoa. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti