On sentään kaunis ihminen

Musiikki on ollut suuressa roolissa elämässäni. Olen aina pitänyt musiikin kuuntelemisesta ja itse laulamisesta myös. Tai siitä kun lapsena soitin vanhaa harmoonia ja mummo lauloi. Kun tapasin mieheni, hän toi mukanaan oman musiikillisen innostuksensa. Nautin niin hänen soitostaan jo silloin kauan sitten. Olenpa saanut monet ns. serenaaditkin häneltä.  

Sitten kun lapset syntyivät lauloin todella paljon heille. Jokaiselle lapselle olen laulanut heti ensimmäisenä kun olen saanut heidät syliini. Lauluissa on niin jo puettu sanoiksi ne mitä tunnen ja haluan sanoa, en vain löydä edes aina sanoja. 

Olen onnellinen että lapsemme ovat myös löytäneet musiikin. Erityisesti esikoispoika on kunnostautunut laulajana ja soittajana. <3 Tyttärelläkin on ihana ääni joka sulattaa vanhempiensa sydämen. <3 Autistipoika oppi laulamaan ennemmin kuin puhumaan. Samoja kappaleita laulettiin hänen kanssaan uudestaan ja uudestaan. 

On joitain elämässä todella koskettavia kappaleita. Niihin törmäsin taas eilen kun olin mieheni kanssa Juha Tapion konsertissa. En voinut mitään mutta itku tuli taas niin vuolaana kun kuulin Kaunis Ihminen. Siitä on tullut vuosien kuluessa niin tärkeä. Yleensä pidän hieman rokimmista laulajista mutta Juha Tapiossa on jokin joka iski yli kymmenen vuotta sitten korkealta ja kovaa. Ehkäpä se että juuri niinä vuosina olimme alkutaipaleella poikamme autismin ja kehitysvammaisuuden kanssa. Puhumattakaan sitten tietysti siitä että jätkällä on aivan upea ääni ja tulkinta ja taito tehdä kappaleita jotka koskettaa. 

Hän tuhisee ja tuhlaa pienokaisen tuoksuaan,
uusi voima, kaikki voipa, viattomuus otsallaan
Pian hän maasta nousee, löytää avosylin,
kaiken mitä tarjoo lyhyt lumo lapsuuden
Katson häntä hiljaa, tiedä muuta en,
on kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen

Koulun piha täyttyy niin kuin aina aamuisin,
hän seisoo vasten kylmää seinää niin kuin teki eilenkin
Mykkänä hän seuraa kuinka ilkamoiden,
toiset ohi kulkee suureen tulevaisuuteen
Koulun kylmä seinä, soitto kellojen,
on kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen

Rakas autistipoika tulee niin ajatuksiin tästä laulusta. Se viattomuus. Se Rakkaus mikä lapsiamme kohtaan on tuolla sydämessä. Ja sitten toisaalta se tuska, se erilaisuus mitä hän saa kokea elämässään. 

Vielä yksi autokuorma tänään viedään kaupunkiin,
kun lapsista myös nuorin omilleen jo muutettiin
Äkkiä on niin talo käynyt hiljaiseksi,
äsken vielä raikui naurut kipu rakkauden
Käteen toiseen tarttuu hetken miettien,
kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen

Ja tästä säkeistöstähän sitten kyyneleet vuotaa jo aivan virtanaan... äkkiä on niin talo käynyt hiljaiseksi, äsken vielä raikui naurut kipu rakkauden... 

Iltauutiset ja säätä, kello käy jo yhdeksää,
viime vierailusta viikko, koskahan ne kerkiää
Pettymys ja riemu, haaveetkin jo maaksi
tyrskyn jälkeen haaksi tyvenessä seisahtaa
Kuvat lastenlasten kuvat uutisten
kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen
Kaunis ihminen, kaunis ihminen


Sitten eräs toinen Juha Tapion kappale. Miehelläni on ihana tapa soittaa minulle milloin mistäkin, ja milloin mihinkin aikaan ja laittaa kännykästä kuulumaan joku kappale minulle. Tämän kappaleen kuulin juuri sillä tavalla ensimmäisiä kertoja: Kaksi puuta. Sanoi että siinä on kuulemma me kaksi. <3 

Minä rakastan näitä
iltojani kanssas sun
kun hetken päässä aamu odottaa
ja me nauramme ja
silmiämme pyyhimme ja
helppo huominen on unohtaa

oomme taas kuin kaksi lasta
ne jotka aikoinaan
puolivahingossa lähti
samaa tietä kulkemaan
ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: "me kai ollaan niin kuin nuo"

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

kaksi ylvästä ja nuorta 
varmoina on voimistaan
taivaan kantta kohti kasvaneet
ehkä vuodet ovat kuorta
ja talvet viimoillaan
hiukan ohuemmaks raapineet

kuinka onkaan kaksi lasta
matkan myötä muuttuneet
se ihme on kai vasta
oomme tänne selvinneet

ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: "mehän ollaan niin kuin nuo"

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

Me jotka olemme nuorena tavanneet ja monessa sateessa yhteen kasvaneet, kaksi puuta. Yhdessä selvitty ja yhdessä jatketaan kasvua. 

On monta monta muutakin kappaletta ja laulajaa jotka ovat omalla tavallaan koskettaneet elämän hetkissä. Juha Tapion lauluista on moni sellainen. Erityisti myös tämä, joka on ollut minulle itselleni voimaannuttava masennuksen kourissa, erityisesti kun kävin terapiaa hyväksikäytön vuoksi: 

Hetken vielä tämä puoli maailmaa,
hetken vielä nukkuu yötä valkeaa
Sä mietit kuinka mikään satuttaa voi niin,
parhaat vuotes kaikki maahan poljettiin

Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
Mut joku aamu mä tiedän sen,
sä heräät huomaamaan,
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

Ja sä oot kaunis vaikket enää tunne niin,
ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin
Hetken vielä nukkuu puoli maailmaa,
hetki vielä kirkas aamu aukeaa

Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
Mut joku aamu mä tiedän sen,
sä heräät huomaamaan,
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

Ja vielä loppuun eräs mieheni minulle soittama kappale ja minulle omistama: 


Syvennyt kiireisiis
vain puoleksi kuulet
mitä haaveilen
Sä siinä oot kaunis niin
ja kuin ohimennen
poskeas hipaisen

Sä käännyt minua päin
sun hymysi tarttuu
kun lähemmäs tuut
"Mua katsotko vielä näin
kun vuosia karttuu
kun päät harmaantuu?"

Vuodet vieriä saa
toiveena mulla
on jokainen niistä vierelläs taivaltaa
sinuun nähdä kun saan
ja nähdyksi tulla
kaksi pelkonsa voittaa

Mä muistelen taaksepäin
kai haavamme arpeen
on umpeutuneet
Toisillemme siks näin
oomme edelleen tarpeen
niissä yhteen kasvaneet


Kuka sanoo ettei suomalainen mies osaa puhua tunteitaan? :) <3