Luottavaisuutta tulevaisuuteen

Omistaisinpa sellaisen Kaunotar ja Hirviö -elokuvassa olevan peilin josta näkee sen ihmisen luo jota ajattelee. 

Ajattelisin vain kuopusta ja näkisin heti mitä hän touhuaa. Näkisin mitä oikeasti todellisuudessa tapahtuu, miten häntä kohdellaan, mitä hän sanoo ja tekee. 

No joo, ehkä näin on parempi. Mitä sitten kun näkisin että hänellä on paha mieli enkä pääse häntä halimaan... Tai kun joku sanoo tai tekee hänelle jotain mitä äidin sydän ei kestä, kun äiti haluaisi hyökätä puolustamaan... Kun kuitenkin olen kaukana enkä pääse hänen luoksensa. :(

Luotettava siis on, edelleen. Vaikka nyt onkin ollut vaikeat ajat. Lääkityksiä muutetaan ja pojan mieli on aivan sekaisin. En aina tiedä mikä olisi oikein. Ei haluaisi pumpata täyteen lääkkeitäkään, mutta jos mieli on sekaisin, ja lääkkeistä apu, tottahan sekin on otettava vastaan. Kun vaan löytyisi se oikea lääke ja annostus. 

Sitten sydäntä raastaa pojan pohdinta: Oli kysynyt koulussa avustajaltaan että rakastaakohan äiti häntä vielä sitten kun vauva syntyy... Voi rakas oma poikani, se kysymys pysäytti. Juttelimme pitkään ja moneen kertaan sen jälkeen pojan kanssa, että sitä rakkautta ei vie mikään vaikka tulisi kymmenen vauvaa. 

Toisaalta en voi olla ajattelematta ylpeydellä, että upeasti mietitty, hän osasi ajatella myös tältä kantilta asiaa. Hieno kysymys, vaikka niin sydämeen käypä, saa taas tuntemaan äidin sydämen syyllisyyttä, olenko muistanut näyttää pojalle tarpeeksi että rakastan häntä tuli vauva tai ei. 

Jalkahoitola Päivä on sitten ilmoitettu kaupparekisteriin. Oli aikaisemmin vain Y-tunnus mutta katsoin parhaimmaksi myös rekisteröidä yrityksen nimen. Kaikkiin paikkoihin kun ei käy pelkkä Y-tunnus vaan tarvitsee olla myös kaupparekisterissä. 

Nyt sitten odotellaan vaan että saan uuden tuolin, saan tilattua mainokset, ynnä muuta sellaista pientä. 

Puhumattakaan että näyttöviikko lähenee uhkaavasti ja näyttösuunnitelmat on vielä tekemättä. Voihan taivas, mihin sitä on päänsä pistänyt?

Hyvä se on hommata firma eikä vielä ole edes varmuutta että saan tittelin. 

Tämä jos mikä on positiivista ajattelua. :D

Olen tainnut jotain oppia elämästä. Katsomaan luottavaisemmin eteenpäin tulevaisuuteen.