Villasukkamummon touhuja

Syksy on tullut.
Villasukkamummo kaivanut villasukkaneuleet esiin. Samalla kun tuli podettua tuota jalkaa, oli hyvä neuloa ja virkata. Ja tehdä vähän sisustustöitä ennen koulun alkua. Tässä muutama työ siltä ajalta.

On tehty villasukkaa ja lapasta syksyä varten lapsillemme. 

Näihin tiskirätteihin olen ihastunut. Niitä sitten jaellutkin sinne
ja tänne. Helppo ja nopea valmistaa esim. automatkalla ja tietenkin
bambu-langasta niin on hygieeninen ja pehmenee vain käytössä. 

Ei ole enää leivinuunia joten ei tule enää ruisleipääkään tehtyä.
Vanha leipätiinu jouti siis maalattavaksi ja pikkupöydäksi.
Mie tykkään, siitä tuli ihana. 

Mummoni vanha kiikkutuoli sai uuden maalin
pintaan. Siinä olikin urakkaa, kun poistin ensin
monta kerrosta vanhaa maalia. Vielä
joku uusi nätti istuinkangas, tuo on vain
väliaikainen ratkaisu. 

Kirppikseltä ostettu vanha pajukori sai
uuden maalin myös pintaan ja siitä
tuli tyttären lapselle lelukori. Siihen
tulee vielä mustalla nimi, kunhan sen
kertovat. ;) 

Ja mun neulekorikin sai vähän uudistusta,
uusi maali sillekin. :)

Tällaisia töitä on villasukkamummo touhunnut. Plus sitten paljon muuta. ;) Nyt on menossa vauvalle nuttu ja vanhemmilta saatu heidän vanha häälahjalipastonsa on kuivumassa uudesta maalista. Vielä uudet nupit vetimiksi ja sitten vielä vanhan kehdon kunnostus. Eiköhän sitten ole jo maalattu tällä erää tarpeeksi. Tekisin enemmänkin mutta kun loppuu maalattava. :D On se sen verran terapeuttista hommaa.
Ja kun koulukin taas alkaa ja kiloja on lähtenyt 25, niin palkitsin itseni myös uusilla Guessin silmälaseilla. Täytyyhän mun nähdä kunnolla.
Syksy saa tulla ja koulu alkaa.

Autisti-poika on juuri nyt niin hyvässä rauhallisessa vaiheessa että en tiedä miten uskallan sen edes ääneen mainita. Ei, ei saa nyt heti epäillä pahinta, nyt on hyvä vaihe ja nautitaan siitä. <3

Anemia vaivaa ja B12 vitamiinin puutos. Eli väsymystä. Mutta nyt on uudet lääkkeet joten eiköhän se tästä, on jo aamu-unisuus vähän hävinnyt. Toivon että syksyn tulo saa piristymään, normaali päivärytmi ja työntouhu. Olo on muuten kevyt, mutta tottahan vitamiinit on saatava kohdilleen. Myös ravitsemusterapeutti lähetti tänään kutsun tarkistustapaamiseen. Täytyisi kuulema tehdä ruokapäiväkirjakin hänelle. Voih, uskallanko? Tiedän että ravitsemus ei ole tasapainossa. Nyt on siis pakko ottaa itseä niskasta ja kiinnitettävä huomiota proteiinien saantiin ja muutenkin riittävään ravitsemukseen. Ettei ravitsemusterapeutti ole mulle kovin äkäinen. ;) No, ehkä se on tarpeellista ihan mun itseni kannalta.