Villasukkamummo on höyrähtänyt. :D

Juu juu, en hössötä. :D Mutta tulipahan taas ostettua vähän vaaville. En voinut olla ostamatta. Katsokaa nyt kuin ihania. Uniriepu-norsukin. <3 Ja toi haalari on oikeasti ohutta neulosta ja raidat on beiget, ei harmaat.

Kyllä mummo voi vähän hössätä. Sen sähkökäyttöisen mönkijän lupasin vielä jättää rauhaan. En tiedä kuinka kauan. Sillä pieni voisi sitten huristella kilometrin matkan mummolaan. Ja äiti ja isi juoksee perässä. :D Ehkä siihen vielä vähän menee aikaa, mutta tässä iässä on jo oppinut että aika kulkee hurjaa vauhtia.

Ostin myös vaaville pipon vähän aikaa sitten: I Love my mom and dad. 

Ja monta muuta juttua, kivoja juttuja, ihania juttuja. 

Tyttö nauroi mulle tänään että olen kuulema vähän höyrähtänyt. Minäkö? En suinkaan. Ei vaan, ylpeästi olen sellainen kuin olen. 

Autistipojan asioissa on ollut rankkaa, joten on ihanaa että ajatuksia saa välillä iloisiin asioihin. Eilenkin meni taas monta tuntia hänen asioita läpi käydessä hoitajien ja psykiatri/lääkärin kanssa. Mutta sitä minä vain ihmettelen, miksi vasta nyt, meille oikeasti tarjotaan nyt apua? Miksi ei koskaan aikaisemmin, kun todella olisi ollut tarve, sitä apua ei ole saanut? 

Nyt psykiatri kysyi, miten jaksan viikonloput kun autistipoika on kotona ja mies töissä, ja kun poika tulee esim. syyslomaksi ja joululomaksi kotiin. Kukaan ei ole sitä ennen kysynyt. Siis virallinen taho. Hän tarjosi meille mahdollisuutta saada apua kotiin siksi ajaksi kun poika on lomilla. Muutenkin tämä uusi psykiatri-lääkäri on aivan ihana, ihan toista kuin edellinen vanha ukko joka syyllisti kaikessa vanhempia ja kasvatusta. Nyt kaikki tuntuu taas hieman valoisammalle. Mitä se nyt vammaisen lapsen kohdalla voi olla...
Kyllä minä siellä itkeä tihrustin välillä, niin henkilökohtaisista ja kipeistä asioista puhuttiin. Sellaisten palaverien jälkeen on aina niin poikki. Ja mykkä. Tarvitsee aikaa omien aatosten kanssa. Onneksi ei tarvitse olla yksin, riittää kun ojentaa kätensä, koskettaa miehen kättä, ja tietää että hän ajattelee ja tuntee samoin. <3