Huh hellettä ja niin edespäin.

Kesä on tullut ja minulla uudet kesäkostuumit. :)  On Guessin laukku ja Riekerin ballerinat (jalassa aivan ihanat) ja liehuva huivimekko. Asusteet voisi olla vähän värikkäämmät, myönnän, mutta en ole vielä valmis. Värejä on ollut minun aina vaikea pitää, musta on lempivärini. Yritän opetella siitä pikkuhiljaa ulos, mutta mekon väriläikät ovat tarpeeksi tällä erää. Ehkä sitten myöhemmin. ;)

Saattelin miehen taas pyöräillen yövuoroon ja päätinpä pistäytyä matkalla olevaan isoon tavarataloon. Oli vapaailta tulossa ja minä ajattelin palkita itseni jollain hyvällä. Hmmmm, mitähän ostaisi? Ei karkkia, ei suklaata, ei leivoksia, ei kakkuja, ei... mitään mitä ennen olisi mennyt yksinäiseen olotilaan ja tunnesyömiseen. Ei tehnyt mieli, eikä pystyisi syömään. Ei edes hedelmiä. Mitä sitten ostin? Arvatkaapa vaan... kahta erilaista hapankorppua. Jee, mitkä herkut. :D
Vähän on toi ruokavalio muuttunut sitten viime talven. Ai niin, no ostin vielä proteiinirahkan, siinä herkkua kerrakseen.

Huomenaamuna aion mennä puntarin päälle. Olen nyt yrittänyt jättää punnituksen vähemmälle, kerta viikkoon olisi minulle hyvä, kun ennen oli joka aamu. Sain siitä vain aivan turhaa stressiä, ravitsemusterapeuttikin sanoi että stressihormoonini nousee eikä paino tipu. Okey, yritän unohtaa tuon painonmittaamisen joka käänteessä.

Vaatevarastoa olen uusinut, huomaan että kaappini on täynnä muodottomia kaapuja, ei tee mieli käyttää niitä. Muutama uusi vaatekin odottaa sopivaa ajankohtaa, tai siis sopivaa painoa.
Se tässä laihtumisessa on upeaa, että kun ennen laihdutti, jätti aina takaportin että jos minä kuitenkin vielä lihon... Nyt ei kertakaikkiaan sellaista mahdollisuutta ole. Ei, en anna sen tapahtua!! Siispä kaikki ylisuuret vaatteet saa samantien hävittää.

Ihanaa oli kun sain uuden työtakin mahtumaan päälleni. Olin jo ostanut sen aikaisemmin tavoitepuseroksi ja nyt se hetki on tullut. Ei purista, ei kiristä. :D Vähänkö olen mielissäni...

Työhousutkin piti jo vaihtaa. Voi surku. Siis ei.
Hei, nyt vasta huomasin: minähän olen oikeasti ostanut väriä. Oikein kunnolla värikästä. Oho, en tajunnutkaan. Alkaako harmaa hiiri oikeasti luopua karvoistaan? Ja minähän viihdyn tässä uudessa asussa. :o  Ehkäpä nyt on sitten aika jo siirtyä askel taas eteenpäin.

Mutta sen vaan sanon että suojaessu tällä säällä on jalkahoitajan kirous. Rintamuksen alunen on ensimmäisenä läpimärkä. Yritä siinä sitten olla hehkeä ja ammatillinen ja hygieeninen. Huh huh. Koska en ole koskaan tätä hellettä halunnut, katson että minulla on myös oikeus siitä valittaa. Olen syksyn kirpeän pakkaskelin ihminen. En kertakaikkiaan kestä tätä kuumuutta. Eihän mitään jaksa tehdä, kaikki on tunkkaista ja nihkeää ja hikistä. Yäk. Yritäpä ulkoilla... ei mitään tehoa. Ei virkisty millään, eikä myöskään saa kunnolla unta. Eli on vielä väsyneempi.
Onneksi kuulin juuri säätiedotuksesta että ilma on vähän viilenemässä. Sorry vaan, mutta tätä mieltä olen. :)

Lopuksi esittelen parhaan kaverini. Olemme vasta tutustuneet, mutta meillä on jo erittäin lämmin tai sanoisinko viileä suhde. Tunnemme että kuulumme toisillemme, emmekä saa tarpeeksi toistemme seurasta. Olen pahoillani rakas mieheni, mutta välillä tämä seura on parempi kuin sinun.
Saanko esitellä, uusi rakkaani: