Elämän kantava voima...
on tuo mies tuossa vieressäni, nukkuvanakin. Siis minun elämäni. Ei kenenkään muun. Vain minun. Miten monesti olenkaan ollut hukassa ja kadottanut elämän punaisen lankani. Tuo mies tuossa... sanoo: tuuhan tänne ja neuvotellaan. Halaa lujasti ja on läsnä.
Menneisyyden haamut ja tulevaisuuden möröt kolkuttelevat välillä todella kovasti ikkunoiden ja ovien takana, mutta siinä hän on, turvana ja tukena. Kiistakumppanina ja väittelykaverina. Tsemppaajana ja rauhoittelijana.
Hauskuuttajana ja itkun pyyhkijänä.
Ikää on alkanut kertyä molemmille, mutta toivottavasti yhteisiä ihania, rakkaita hetkiä on vielä paljon paljon tulossa. Muistan aina kun hän joitakin vuosia sitten sanoi miten näkee meidän yhdessä vanhana mummona ja pappana kävelevän käsi kädessä toinen toistamme tukien. Juuri silloin kun olin niin väsy itseeni. Sitä kohti tässä mennään. Pois alta elämän takut ja risut, me mennä porskutetaan.
Piti purkaa yhdelle henkilölle omaa elämääni, hänen nimenomaisesta pyynnöstään. Kun kaikki vuodet pisti pikaisesti pakettiin, niin olihan siinä kaikkea ja kaikenlaista. Oikein itseäkin hirvitti. Mutta niin sitä vaan on elämää kuljettu ja kuljetaan edelleen. Käsi kädessä. Välillä itku silmässä, ilosta tai surusta, miten milloinkin. Pilke silmässä ei toivottavasti lopu ihan pian. ;)
Miksikö tällainen vuodatus tällä kertaa taas? No kun oli niin ikävä tuota miestä, oli muutaman päivän työn takia reissussa. :(
Rakas autistipoikammekin sanoi minulle puhelimessa, kun vuodatin että sitten kun lauantaina nähdään, minä halin ja pussaan häntä kovasti. Poika totesi, että siksi kun sä rakastat mua tosi paljon ja enemmän. <3 Kyllä, niin rakastankin: Tosi paljon ja enemmän.
<3
....ihanaa.....mä voin oikein tuntea ton.....pitäkää toisistanne huolta ja tehän pidätte <3
VastaaPoistaToivoo: Eeva
Kiitos Eeva. Me pidetään. Pitäkää tekin. <3
VastaaPoistaVoi kun kirjoitat niin kauniisti onnellisesta ja harmonisesta parisuhteesta. Se on kyllä yksi elämän suurimmista ja onnellisimmista asioista. On myös hienoa, että osaat kertoa sen ja huomaat sen tärkeyden. Varmaankin olet tehnyt sen myös miehellesi selväksi. Me ihmiset kun ei aina muisteta tässä ja nyt kiittää niistä elämän hyvistä asioista. Nauttikaa siitä ja toisistanne ja toivon teille pitkää, pitkää yhteistä taivalta. Itse jäin lähes 4 vuotta sitten, varsin varhain, leskeksi. Poikasi kommentti kosketti myös minua ja tuli mieleen oman "erikoispoikani" monet kauniit sanat rakkaalle äidille ja ne edelleenkin jatkuvat lämpimät halaukset, vaikka ikää nuorella miehellä on jo 23v. Minullakin on leikkauksesta jo 5 viikkoa ja ruokailut alkavat sujua ihan hyvin. Painoa on lähtenyt leikkauksen jälkeen 10kg ja yhteensä lähes 50kg. Olen perustamassa myös omaa blogia, jossa olis tarkoitus puhua näistä leikkauksen jälkeisistä asioista ja varsinkin ruokailuista ym.niihin liittyvistä asioista. Mulla on myös vähän ammattitaustaa kyseisistä asioista. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi :)
VastaaPoistaKiitos exmuumimamma. Onneksi olen muistanut kertoa myös miehelleni mitä hän minulle merkitsee, kuten hän myös kertoo minulle. Päivittäin, sanoin ja teoin, sitä teemme molemmat. :)
VastaaPoistaOlen pahoillani puolestasi että elämänkumppanisi taival päättyi niin aikaisin. Mutta hienosti olet saanut elämääsi kiinni tässä painonpudotusasiassa. Upeaa!
Kerrohan blogisi osoite sitten pian. Odotan mielenkiinnolla, myös vertaistuen merkeissä. :)